Ympäristölautakunta
Pöytäkirja 22.11.2022/Pykälä 194

YMPLTK 22.02.2022 § 100 

  Oikaisuvaatimus purkamisluvasta 19-0056-P, VYK A-osa

 676/10.03.00/2019

 YMPLTK 03.09.2019 § 61                   

 Yksityishenkilö ja Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys ry ovat teh­neet oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan purkamispäätöksestä kos­kien Vääksyn yhteiskoulun A-osan purkulupapäätöstä.

 Purkamislupapäätös on esityslistan oheismateriaalina.

4.7.2019 jätetyssä yksityishenkilön oikaisuvaatimuksessa (jäl­jem­pä­nä oikaisuvaatimus 1) vaaditaan pää­tök­sen kumoamista ja teknisen lau­ta­kun­nan myön­tä­mä ha­ke­mus purkulupien myöntämisestä on hy­lät­tä­vä tai kä­sit­te­lyä on siir­ret­tä­vä siksi, kunnes KHO on ratkaissut ha­ke­muk­sen kun­nan­val­tuus­ton 4.6.2018 § 25 tekemän päätöksen pur­ka­mi­sek­si.

Oikaisuvaatimusta 1 perustellaan seuraavasti:

Rakennuksessa on tavattu vähäisiä sisäilmaongelmia ja ra­ken­teis­sa on riskirakenteita. Asikkalan valtuusto on päättänyt, että ra­ken­nuk­set puretaan uuden rakennettavan koulun sekä tarvittavan pi­han tiel­tä. Päätöksen purkuhakemus KHO:lle perustuu siihen, että val­tuus­ton jäsenet eivät ole saaneet oikeita ja riittäviä tietoja asian rat­kai­se­mi­sek­si.

Harri Hirvosen vastineeseen huomautuksista:

Työryhmä on tehnyt päätöksen B ja C -osien osalta perustuen laa­jaan peruskorjauksen tar­pee­seen ja siihen, ettei peruskorjauksen on­nis­tu­mi­ses­ta ole var­muut­ta. Kuitenkaan tutkimuksen tuloksia ei ole annettu tiedoksi työ­ryh­mäl­le.

B-D osien rakennushistoriallinen selvitys olisi pitänyt tehdä ennen pur­ku­ha­ke­muk­sen jättämistä. Sen tekeminen on myöhäistä lain­voi­mai­sen purkuluvan jälkeen. B-D osien osalta kulttuurihistoriallista ar­voa ei ole katsottu olevan, mutta niitä ei ole selvitetty. Riskirakenteet ovat menneen syksyn aikana konkretisoituneet ja koulussa on jou­dut­tu tekemään väliaikaisia järjestelyjä sisäilman laadun ta­kaa­mi­sek­si.

 Rakennustarkastajan päätöksen perustelut:

 Päätöksessä on keskitytty pelkästään rakennushistoriallisiin ar­voi­hin, la­kiin, asetuksiin ja määräyksiin ja päätös on tehty niiden poh­jal­ta. Pää­tök­ses­sä ei oteta kantaa rakennuksen purkukuntoisuuteen.

 Vaikka hakemuksessa todetaan, että Vääksyn osayleiskaavan kaa­va­mer­kin­tö­jen ja -määräysten mukaan kohteessa on erityistä ra­ken­nus­his­to­rial­lis­ta ja/tai historiallista ja/tai maisemallista arvoa, ra­ken­nus­tar­kas­ta­jan perusteluna todetaan: "Rakennuksessa on tehty vuo­sien saatossa paljon muutoksia, jotka eivät edusta 1920-luvun klas­sis­mia. Rakennuksen suojeluarvot on näin menetetty. Näillä pe­rus­teil­la katson, että rakennuksessa ei ole Vääksyn osayleiskaavassa mai­nit­tu­ja rakennushistoriallisia tai maisemallista arvoa ja pur­ka­mi­nen ei merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kau­neus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen to­teut­ta­mis­ta."

 Päätösasiakirjassa todetaan Lahden kaupungin /Päijät-Hämeen maa­kun­ta­mu­seon antama 30.5.2018 lausunto, jota ei ole annettu tie­dok­si missään vaiheessa tekniselle lautakunnalle, kun­nan­hal­li­tuk­sel­le tai kunnanvaltuustolle. Lausunnossa kerrottu ei siten ole voinut ol­la päätöksentekijöiden tiedossa. Lausunnosta muutoksenhaun koh­tee­na asiakirjaan on tehty kirjauksia, mutta oleellinen lausuma on jätetty mainitsematta. Lausunto on täysin sivuutettu asian kä­sit­te­lyn kaikissa vaiheissa. Kun laki edellyttää lausunnon pyytämistä, lain nou­dat­ta­mi­sen tarkoitus ei ole sillä täytetty, että lausunto kirjataan pyy­de­tyk­si ja vastaanotetuksi.

 Lausunnossa todetaan mm.

 Koulukokonaisuus on monelle taholle ja tasolle haarautuva. A-osa erot­tuu edelleen selkeimmin yhteiskoulun kokonaisuudesta ja on säi­lyt­tä­nyt pääosin vanhat julkisivunsa. Yksityisen kan­na­tus­yh­dis­tyk­sen ja säätiön ponnistuksin syntynyt ja laajentunut Vääksyn yh­teis­kou­lu on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kokonaisuus ja 1920-lu­vun ki­vi­ta­lo on Vääksyssä harvinaisuus. Paikallisesti ar­vok­kaa­na A-osa on mer­kit­ty Vääksyn osayleiskaavaan suojeltavana ra­ken­nuk­se­na, SR-2. Modernin rakennusperinnön osalta Asikkalassa ei ole teh­ty in­ven­toin­tia eikä arvioitu yhteiskoulun lisärakennusten ra­ken­nus­tai­teel­lis­ta tai taajamakuvallista arvoa. Rakennusten yh­dis­tä­mi­nen toisiinsa ja lisärakenteet ovat osin peittäneet eri osien ra­ken­ta­mis­ajan omi­nais­piir­tei­tä.

 Kun muuta edellä mainitusta selvityksestä poikkeavaa asian­tun­ti­ja­sel­vi­tys­tä ei ole esitetty, jää vain ihmettelemään, mistä viisaus ra­ken­nus­tar­kas­ta­jan rakennushistorialliseen päättelyyn on peräisin.

 Rakennustarkastajan päätöstä on tarkasteltava puhtaasti oi­keu­del­li­se­na kysymyksenä. Päätös tulee perustua tosiseikkoihin eikä hen­ki­lö­koh­tai­siin mielipiteisiin tai mieltymyksiin. Sen johdosta on to­det­ta­va, et­tä päätös on tehty vastoin maankäyttö­ ja rakennuslain mää­räyk­siä ja siten kumottava.

 Purkamishakemus 27.2.2019 Korkeimmalle hallinto-oikeudelle on va­li­tuk­sen liitteenä.

Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys vaatii valituksessaan ym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­taa oikaisemaan rakennusvalvonnan tekemän päätöksen Vääk­syn yhteiskoulun A-osan purkamisluvasta ja kumoamaan pur­ku­lu­van.

Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys perustelee oikaisuvaatimusta seu­raa­vas­ti:

Kunnallislain mukaan oikaisuvaatimuksen viranhaltijan pää­tök­ses­tä voi tehdä sekä tarkoituksenmukaisuus- että laillisuusperustein. Van­han Vääksyn ke­hit­tä­mis­yh­dis­tys vetoaa purkuluvan ku­moa­mi­sek­si seu­raa­viin laillisuusperusteisiin:

1. Yhteiskoulun A-osa on suojeltu suojelumääräyksellä SR-2 Vääk­syn oikeusvaikutteisessa osayleiskaavassa (2010).

SR-2 luokka: "Suojeltava rakennus tai rakennusryhmä. Kohteella on eri­tyis­tä rakennushistoriallista ja/tai historiallista ja/tai maisemallista ar­voa. Ra­ken­nus- ja purkulupa-asioissa tulee pyytää lausunto Mu­seo­vi­ras­tol­ta tai ELY-kes­kuk­sel­ta."

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan suojelumääräyksiä voidaan an­taa sekä yleis- että asemakaavassa. Yleiskaavan MRL 41.2 §:n mu­kaan, jos jotakin aluet­ta tai rakennusta on maiseman, luon­non­ar­vo­jen, rakennetun ympäristön, kult­tuu­ri­his­to­rial­lis­ten arvojen tai mui­den erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, yleiskaavassa voi­daan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suo­je­lu­mää­räyk­set).

Vastaavasti MRL 57.2 §:n mukaan, jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kult­tuu­ri­his­to­rial­lis­ten ar­vo­jen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suo­jel­ta­va, asemakaavassa voidaan antaa si­tä koskevia tarpeellisia mää­räyk­siä (suojelumääräykset). MRL:n 51 §:n mukaan ase­ma­kaa­va on laadittava ja pidettävä ajan tasalla sitä mukaa kuin kunnan ke­hi­tys taik­ka maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää. Kunnan tulee seu­ra­ta asemakaavojen ajan­mu­kai­suut­ta ja tarvittaessa ryhtyä toi­men­pi­tei­siin vanhentuneiden asemakaavojen uu­dis­ta­mi­sek­si (MRL 60 §).

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 12.12.2008/3237 todennut, et­tä kunnan velvollisuutena on huolehtia asemakaavojen pi­tä­mi­ses­tä ajan ta­sal­la, ja lausunut, että kun suojelumääräys oli annettu ase­ma­kaa­van jälkeen v.2008 vah­vis­te­tus­sa maakuntakaavassa ja ase­ma­kaa­va, jossa suojelumerkintää ei ollut, oli vuodelta 1979, pur­ka­mis­lu­van myöntäminen olisi voinut merkitä maankäyttö- ja ra­ken­nus­lain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rakennettuun ympäristöön si­säl­ty­vien arvojen hä­vit­tä­mis­tä ja purkulupaa ei voitu myöntää.

Kun Vääksyn osayleiskaava on verrattain tuore (vahvistettu vuonna 2010) ja kun suojellun rakennuksen käytössä, kunnossa tai muissa suo­je­lu­tar­pee­seen vai­kut­ta­vis­sa seikoissa ei yleiskaavan laatimisen jäl­keen ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, on osayleiskaavan kat­sot­ta­va ajantasaisen asemakaavan puuttuessa ohjaavan suo­je­lu­mää­räys­ten osalta rakennusten käyttöä ja purkamislupa voisi mer­ki­tä maankäyttö- ja ra­ken­nus­lain 139 § 1 momentissa tarkoitettujen ar­vo­jen hävittämistä.

Kun purkupäätöksen tarkoittaman kohteen asemakaava on jo yli 30 vuot­ta vanha (MRL 60§:n mukaan jo 13 vuotta vanhaa kaavaa voi­daan pitää van­hen­tu­nee­na) ja koska sen vuoksi on mahdollista, että pur­ku­lu­pa­pää­tök­sen kohteen suojelusta voi­tai­siin joko määrätä ajan ta­sai­ses­sa asemakaavassa tai sen suojelusta voitaisiin päättää ra­ken­nus­suo­je­lu­lain mukaisesti, ei purkulupaa voida myöntää. KHO on to­den­nut useassa ratkaisussaan, että MRL:n pur­ka­mis­lu­pa­jär­jes­tel­mäl­lä ei ole ollut tarkoitus luoda uudentyyppistä rakennusten pur­ka­mi­sen lu­pa­jär­jes­tel­mää, vaan sillä on ollut tarkoitus varmistaa, et­tä koh­tei­ta, joilla voisi mahdollisesti olla suo­jel­ta­via arvoja, ei pureta il­man suojelua koskevan asian ratkaisua joko MRL:n vaa­ti­muk­set täyt­tä­väl­lä kaavaratkaisulla (eli asemakaavalla) tai RakSL:n mu­kai­sel­la suo­je­lu­pää­tök­sel­lä (mm. KHO 2002:74 ja 2002:73).

Mikäli kunta haluaa VYK:n A-osan suojelumääräyksen arvioitavaksi, oli­si sen näillä perusteilla käynnistettävä siis alueen ase­ma­kaa­voi­tus.

2. Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan pur­ka­mis­lu­van myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse ra­ken­net­tuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden ar­vo­jen hä­vit­tä­mis­tä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Päijät-Hämeen Maakuntamuseo on jo kahdessa lausunnossaan to­den­nut, ettei purkuluvan myöntämiselle ole edellytyksiä.

Maakuntamuseon mukaan koululla on merkittävää kult­tuu­ri­his­to­rial­lis­ta ja paikallista rakennushistoriallista arvoa ja pur­ku­lu­van myön­tä­mi­nen on vastoin maankäyttö- ja rakennuslakia. Maakuntamuseon on katsottava edustavan asiantuntemuksen kan­nal­ta parhainta osaa­mis­ta maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mu­kais­ten perinne-, kau­neus- tai muiden arvojen arvioimiseksi. Näin ollen ra­ken­nus­tar­kas­ta­jan pur­ku­pää­tök­ses­sään tekemälle arviolle siitä, että kunnan muu rakennuskanta edus­tai­si tar­peel­li­ses­sa määrin saman ra­ken­ta­mi­sen ajanjaksoa kun­nas­sa, ei voida antaa maa­kun­ta­mu­seon lau­sun­toa kumoavaa merkitystä.

Kohde kuuluu uusimmassa kulttuuriympäristöinventoinnissa Asik­ka­lan­tien alueeseen ja sillä tavoin liittyy muuhun rakennettuun ym­pä­ris­töön, toisin kuin ra­ken­nus­tar­kas­ta­ja on päätöksessään esittänyt. Ra­ken­nus­tar­kas­ta­jan purkuluvasta tekemän päätöksen mukaan suo­je­lu­ar­vo­ja on menetetty kohteen edellisen, vuonna 1999 to­teu­te­tun saneerauksen yh­tey­des­sä. Kun kohde on kuitenkin sa­nee­rauk­sen jälkeen saanut suo­je­lu­mer­kin­nän Vääksyn osayleiskaavassa, jo­ka on laadittu vuonna 2008 eli 9 vuotta koh­tee­seen tehdyn sa­nee­rauk­sen jälkeen, ei voida katsoa, että pur­ka­mis­lu­paa voitaisiin myön­tää saneerauksen aiheuttaman suojelutarpeen pois­tu­mi­sen pe­rus­teel­la. Rakennustarkastaja on lisäksi vedonnut kohteen yl­lä­pi­dol­lis­ten lai­min­lyön­tien aiheuttaneen suojeluarvojen laskua siinä mää­rin, että koh­det­ta ei ole enää tar­peen suojella.

Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaan kaavassa suo­jel­ta­vak­si määrätyn rakennuksen kunnossapitovelvollisuuden lai­min­lyön­ti ei voi johtaa suo­je­lu­ar­vo­jen lopulliseen menettämiseen ja sen perusteella purkamisluvan edel­ly­tys­ten täyttymiseen (KHO 2009:67). Tällä perusteella katsomme, että purkuluvan myön­tä­mi­nen ei myöskään rakennuksen kunnon alentumisen perusteella ole mah­dol­lis­ta.

Laillisuusperusteiden lisäksi Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys ry ve­toaa seuraaviin tarkoituksenmukaisuusperusteisiin:

1. Purkamislupahakemuksen perusteena on mainittu rakennuksen si­sä­il­ma­on­gel­mat. Sisäilmaongelmat johtuvat kuitenkin aikanaan vir­heel­li­ses­ti to­teu­te­tus­ta ilmanvaihdosta ja ne voidaan korjata to­teut­ta­mal­la ilmanvaihto mm. niin, että kor­vaus­il­ma ei tule sisäilmaan ra­ken­tei­den läpi.

2. Purkamislupahakemuksessa on viitattu rakennuksen ris­ki­ra­ken­tei­siin. Kyseisen ajankohdan rakennuksissa on yleisesti vas­taa­van­lai­sia rakenteita. Täs­tä huolimatta rakennuksia ei sillä perusteella pu­re­ta, sillä riskirakenteiden ole­mas­sa­olo ei ole ongelma, jos kor­jauk­set teh­dään asiantuntevasti ja vanhaa ra­ken­nus­ta­paa kunnioittaen.

Maakuntamuseon lausunnon mukaan A-osan korjaamisesta olisi laa­dit­ta­va yksilöidympi tekninen tutkimus, jossa selviäisi tarpeellisten kor­jaus­ten laajuus ja suo­si­tel­tu toteutustapa. Tällöin myös kor­jaus­työn kustannukset täsmentyisivät. Täl­lä hetkellä korjausarvio poh­jau­tuu yli 90%:een rakenteiden uusimiseen, mikä ei his­to­rial­li­sen ra­ken­nuk­sen osalta ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista.

3. Purkamislupahakemuksen mukaan rakennuksessa on as­bes­ti­lat­tioi­ta ja muita haitta-aineita. Vastaavasti kuin riskirakenteita, on ky­sei­sen aikakauden ra­ken­nuk­sis­sa yleisesti käytetty asbestia ja mah­dol­li­ses­ti muita haitta-aineita. Ra­ken­teis­sa olevat tavanomaiset hait­ta-ai­neet muuttuvat haitallisiksi vain pur­ku­ti­lan­tees­sa, tilojen nor­maa­lin käytön yhteydessä ne eivät aiheuta ongelmia. Tästä on myös mai­nin­ta Polygon Finland Oy:n kartoituksessa ja näin ollen ne ei­vät myös­kään voi olla purkamisperuste.

4. Purkamislupahakemuksessa on kerrottu, että kohde ei sovellu ny­ky­ai­kai­sek­si koulurakennukseksi. Tällä viitataan ilmeisesti uuteen ope­tus­suun­ni­tel­maan. Koska uusi opetussuunnitelma ei edellytä kou­lu­ra­ken­nus­ten uusimista eikä se oli­si mahdollista tai jär­ke­vää­kään niissä kunnissa, joissa koulurakennusten uus­in­ves­toin­tei­hin ei muis­ta syistä ole tarvetta tai mahdollisuutta, ei voida kat­soa, että täl­lä pe­rus­teel­la voitaisiin hyväksyä suojellun rakennuksen pur­ka­mi­nen. Vanhoissa ra­ken­nuk­sis­sa opiskellaan edelleen ympäri Suomea me­nes­tyk­sek­kääs­ti.

5. Kunta vetoaa purkamislupahakemuksessaan siihen, että ra­ken­nuk­sel­le ei ole myöskään osoittaa muuta käyttöä, mikäli rakennusta ei ope­tus­käyt­töön voi käyttää. Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys kat­soo, että mahdollista muuta käyt­töä ei ole kunnassa vielä edes kar­toi­tet­tu ja tähän perusteeseen ei siis voida ve­do­ta. Purkulupaa on haet­tu valtuuston päätöksellä "varmuuden vuoksi" ja se on tehty en­nen kuin muita käyttötarkoituksia on edes lähdetty selvittämään. Sel­vi­tys pitää teh­dä yhteistyössä kunnan eri toimijoiden kanssa niin, et­tä kun­nan ehdot uudelle käy­töl­le on selvillä. Rakennuskannan suo­je­lu on Suomessa pitkälti valtion ja kuntien vas­tuul­la eikä voida pi­tää hy­väk­syt­tä­vä­nä sitä, että suojellun ra­ken­nuk­sen mahdollinen uu­si käyt­tö jätettäisiin tosiasiallisesti sel­vit­tä­mät­tä.

6. Käyttökelpoisten rakennusten purkaminen ja uusien ra­ken­ta­mi­nen ra­sit­taa huomattavasti ilmastoa, mikä on täysin ristiriidassa Asik­ka­lan Hinku (hii­li­neut­raa­li­kun­ta) -tavoitteiden sekä uuden ope­tus­suun­ni­tel­man arvoperustan kanssa, jo­ka rakentuu myös kestävän ke­hi­tyk­sen välttämättömyydelle. Purkaminen olisi myös vastoin Asik­ka­lan kuntastrategiaa 2018-2021, jossa kunta on päät­tä­nyt to­teut­taa Vääk­syn kulttuuriympäristöohjelmaa, eli mm. huo­leh­ti­maan omis­ta­mien­sa suo­jel­tu­jen kiinteistöjen kunnosta esi­mer­kil­li­ses­ti.

Asikkalan kunnan rakennusvalvontaviranomaisena ym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­taa sitoo maankäyttö- ja rakennuslaki sekä -asetus. Kan­taes­saan tehtävässään vir­ka­vas­tuu­ta, ympäristölautakunnan jäsenten tu­lee huolehtia siitä, että lakia nou­da­te­taan. Lopuksi toteamme, että ra­ken­nus­tar­kas­ta­jan päätöksessä tekemä to­tea­mus, että uusin Vääk­syn kulttuuriympäristöohjelma 'Järvien ja har­jun solmukohta' oli­si huolimattomasti laadittu, on pöyristyttävä. Jul­kai­sus­sa olevien kiin­teis­tö­jen tiedot on saa­tu omistajilta ja omistajat ovat tarkistaneet jul­kai­sun tiedot sitä tehtäessä. Julkaisu on tehty sillä hetkellä saa­ta­vil­la olevan tiedon perusteella. Ra­ken­nus­tar­kas­tuk­ses­ta on pyy­det­ty ke­vääl­lä 2019 tietoja VYK:n kiinteistön historiasta ulkopuolisilta kult­tuu­ri­ym­pä­ris­tö­asian­tun­ti­joil­ta. Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys ja sen va­paa­eh­toi­set toimijat ovat teh­neet vuosien mittaan suuren työn Vääk­syn kult­tuu­ri­ym­pä­ris­tön selvitystyön ja historian kar­toi­tuk­sen suh­teen kuin myös kulttuuriympäristön arvostuksen kohottamiseksi. Tä­tä taus­taa vas­ten kunnan rakennustarkastajan huomautus tuntuu hy­vin eri­koi­sel­ta ja louk­kaa­val­ta.

Valmistelija/esittelijä

Rakennustarkastaja Tapio Tonteri

puh. 044 778 0273, sähköposti etu­ni­mi.sukunimi@asikkala.fi

Ehdotus Pysytetään purkupäätös voimassa.

 Kuten lupapäätöksessä todetaan Vääksyn osayleiskaavassa ra­ken­nus on merkitty merkinnällä sr-2.  Merkintä on keskimmäinen osa­yleis­kaa­vas­sa käytetyistä sr-1, sr-2 ja sr-3. Osayleiskaavassa on vii­tat­tu vuonna 1998 tehtyyn inventointiin, joka on nimetty Asikkalan kult­tuu­ri­ym­pä­ris­tö­oh­jel­mak­si. Kulttuuriympäristöohjelman koh­de­in­ven­toin­ti­lo­mak­kees­sa luettelointiperuste on edustava esimerkki 1920-lu­vun kouluarkkitehtuurista ja koulurakennus edustaa 1920-lu­vun klassismia.

 Osayleiskaavaa vanhemmassa asemakaavassa rakennusta ei ole mer­kit­ty suojeltavaksi. Koska purkuhakemus kuitenkin jätettiin, ra­ken­nus­tar­kas­ta­ja selvitti rakennuksen arvoja.

 Selvitystyö paljasti muun muassa, että rakennuksen väritys ei ole al­ku­pe­räi­nen valkoinen ja näyttää siltä, että nykyinen väri ei edusta 1920- luvun klassismia. Rakennuksen ikkunat on uusittu teh­das­te­koi­sik­si ja pielet pellitetty, peltikatto muu­tet­tu sekä uusittu, ra­ken­nuk­sen runkoon on tehty aukkoja ja ik­ku­noi­ta on muurattu umpeen se­kä maan­pin­taa on osittain korotettu ra­ken­nuk­sen vierestä.

 Rakennusinventoinnin kohdeinventointilomakkeessa luet­te­loin­ti­pe­rus­te on, että rakennus on edustava esimerkki 1920- luvun kou­lu­ark­ki­teh­tuu­ris­ta. Kun edellä mainittu selvitystyö osoitti, että ra­ken­nuk­ses­sa ei ole jäljellä alkuperäisestä julkisivusta juuri mitään (sei­nä­vä­ri, ikkunat, ikkuna- ja oviaukkoja muutettu, vesikatto uusittu ja muu­tet­tu) niin in­ven­toin­neis­sa merkityt arvot ovat menetetty vä­hin­tään suu­rim­mal­ta osiltaan.

 Esityslistan oheismateriaalina on kuvia nykyisestä ja alkuperäisestä ra­ken­nuk­ses­ta. Niiden perusteella voi käydä vaikka paikan päällä to­tea­mas­sa ti­lan­ne.

 Teknisellä lautakunnalla on hallintosäännön mukaan päätösvalta pur­ka­mis­asiois­sa. Tekninen lautakunta on tehnyt päätökset asiassa 26.3.2019 ja 14.5.2019 ja tekninen johtaja Harri Hirvonen on al­le­kir­joit­ta­nut hakemukset.

 Purkulupapäätöksessä ei ole otettu kantaa Asikkalan kun­nan­val­tuus­ton, teknisen lautakunnan tai rakennushankkeen työryhmän te­ke­miin päätöksiin, koska niiden tekemistä päätöksistä voi valittaa erik­seen, sen mukaan miten valitusoikeudesta on säädetty. Ym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­nal­la ei ole oikeutta päättää toista instanssia koskevaa oi­kai­su­vaa­ti­mus­ta.  

 Tarkemmin vastaukset oikaisuvaatimuksiin:

 Oikaisuvaatimus 1:

 Ympäristölautakunnalla ei ole toimivaltaa hylätä teknisen lau­ta­kun­nan pää­tös­tä. Se, että kunnanvaltuuston lainvoimaisesta pää­tök­ses­tä on teh­ty purkuhakemus KHO:lle, ei ole esteenä päätökselle, jossa tek­ni­nen lautakunta on päätösvaltainen. Todettakoon, että ra­ken­nus­tar­kas­ta­jan tekemä purkupäätös on kuitenkin annettu KHO:lle tie­dok­si.

 Sisäilmaongelmat, riskirakenteet, haitta-aineet eivät ole vaikuttaneet ra­ken­nuk­sen suojeluarvoihin.

 Mikäli kulttuuri- ja rakennushistoriallinen selvitys olisi tehty ennen pur­ku­pää­tös­tä, se olisi helpottanut rakennustarkastajan päätöksen te­ke­mis­tä. Selvitys on päätöksessä vaadittu, jotta jälkipolville ra­ken­nus dokumentoidaan riittävällä tarkkuudella.

 Maakuntamuseo on antanut lausuntonsa 22.1.2019 ja se on pää­tök­ses­sä todettu ja siihen on otettu kantaa. Maakuntamuseon 30.5.2018 annettua lausuntoa ei ole pyydetty eikä käsitelty millään ta­val­la purkuhakemusta käsiteltäessä.

 Rakennustarkastaja on selvittänyt rakennuksen suojeluarvoja, jotka jo­kai­nen voi käydä vaikka paikan päällä toteamassa. Päätös on pe­rus­tu­nut näihin tosiseikkoihin.

 Oikaisuvaatimus 2:

 Purkupäätöksessä on todettu asemakaava ajantasaiseksi koska ra­ken­nus­paik­ka on ennestään rakennettu ja mahdollistaa edelleen kou­lu­ra­ken­nuk­sen rakentamisen. Kun rakennuksen suojeluarvoja on sel­vi­tet­ty ja purkupäätös perustuu niihin, asemakaavan laatiminen alu­eel­le on ilmeisen tarpeetonta.

 Rakennustarkastaja on vain luetellut rakennuksia Asikkalasta, jotka edus­ta­vat samaa rakentamisen ajanjaksoa kuin Vääksyn yh­teis­kou­lun A-osa. Rakennukset ovat peräisin Asikkalan kult­tuu­ri­ym­pä­ris­tö­oh­jel­ma- nimisestä inventoinnista, josta asian voi käydä sel­vit­tä­mäs­sä.

 Esimerkkinä suojeluarvojen menettämisestä: Inventoinnin koh­de­in­ven­toin­ti­lo­mak­kees­sa seinien vuoraus on merkitty sileäksi rap­pauk­sek­si ja väriksi valkoinen. Kuka tahansa voi käydä toteamassa A-osan tämänhetkisen värin.

 Kattomuodon muuttaminen, ikkunoiden uusiminen, ulkovuorauksen vä­rin vaihtaminen, aukkojen teko seiniin ja ikkunoiden muuraus um­peen ovat selkeitä remontteja, joihin purkupäätöksessä on vedottu. Oi­kai­su­vaa­ti­muk­ses­ta ei selviä mitä ylläpidollisilla laiminlyönneillä tar­koi­te­taan (mainintaa ei löydy päätöksestä) ja rakennuksen kun­non alentumista ei ole mainittu purkupäätöksen perusteluissa.

 Purkupäätöksessä on selkeästi sanottu, että osayleiskaavassa (Vääk­syn osayleiskaava) aluetta ei ole merkitty kyläkuvallisesti ar­vok­kaak­si alueeksi. Osayleiskaava on oikeusvaikutteinen, toisin kuin kult­tuu­ri­ym­pä­ris­tö­in­ven­toin­ti.

 Oikaisuvaatimuksessa mainittuihin tar­koi­tuk­sen­mu­kai­suus­pe­ri­aat­tei­siin ei ole purkupäätöksessä vedottu, eikä niihin sen takia oteta kan­taa.

 Rakennusten inventointityössä tutkitaan rakennusten historiaa ja sen arvoja. Tässä tapauksessa kun täydennysinventointia on tehty, niin ei ole selvitetty edes aiempaa inventointia puhumattakaan muus­ta selvitystyöstä. Tämän takia lopputuloksena on virheellinen in­ven­toin­ti­tie­to. Tarkoituksena ei ole ollut loukata ketään, mutta asia on tuotava esiin jotta virheellistä tietoa ei käytettäisi suoraan kaa­voi­tuk­ses­sa vaan asioita tulee selvittää.

 Rakennustarkastuksessa ei ole ollut tietoja VYK:n kiinteistön his­to­rias­ta vaan niitä on pyydetty omistajalta ja saatu haastattelemalla ih­mi­siä joilla tietoa on ollut. Rakennustarkastaja on siis tehnyt in­ven­toin­ti­työn, joka olisi kuulunut tehdä täydennysinventoinnin yh­tey­des­sä.  

 Näin ollen katsotaan purkupäätös oikeaksi ja todetaan, ettei oi­kai­su­vaa­ti­muk­sis­sa ole esitetty perusteita kumota tehtyä purkupäätöstä.

Todetaan, että päätöstä tehdessä on tullut tietoon 3.9.2019, että ELY-kes­kuk­sel­le on tullut vireille Vanhan Vääksyn ke­hit­tä­mis­yh­dis­tys ry:n esitys Vääk­syn yhteiskoulun suojelemiseksi ra­ken­nus­pe­rin­nön suo­je­le­mi­ses­ta an­ne­tun lain (498/2010) nojalla. Nyt oi­kai­su­vaa­ti­mus­ten koh­tee­na ole­va purkamislupapäätös on tehty MRL:n no­jal­la. ELY-kes­kus ei ole vielä tehnyt päätöstä rakennuksen suo­je­le­mi­ses­ta ja se voi myös kieltää rakennuksen kulttuurihistoriallista mer­ki­tys­tä vaa­ran­ta­viin toimenpiteisiin ryhtymisen. Näin ollen kyseinen il­moi­tus ei es­tä tämän oikaisuvaatimuksen käsittelyä.

 Asian käsittely kokouksessa:

 Hannu Mäkinen ehdotti, että rakennustarkastajan purkulupapäätös ku­mo­taan. Perusteluna on, että A-osa on suojattu sr-2 osa­yleis­kaa­va­mer­kin­näl­lä ja rakennus täyttää suojelun edellytykset. Satu Jaa­ti­nen kannatti ehdotusta.

 Puheenjohtaja päätti keskustelun ja totesi Hannu Mäkisen tehneen esit­te­li­jän esityksestä poikkeavan kannatetun esityksen, joten asia oli ratkaistava äänestämällä. Puheenjohtaja esitti suoritettavaksi ni­men­huu­to­ää­nes­tyk­sen ja teki seuraavan äänestysesityksen: "Ne, jot­ka kannattavat esittelijän esitystä, vastaavat vuorollaan JAA ja ne, jot­ka kannattavat Hannu Mäkisen tekemää esitystä, vastaavat EI." Hy­väk­syt­tiin yksimielisesti puheenjohtajan äänestysesitys ja -tapa. Suo­ri­te­tus­sa äänestyksessä annettiin 0 JAA-ääntä, 5 EI-ääntä (Satu Jaa­ti­nen, Heikki Laaksonen, Hannu Mäkinen, Jaana Ritvanen ja Ei­ja Tornio) j 1 tyhjä ääni (Matti Raunio). Puheenjohtaja totesi ää­nes­tyk­sen tuloksen, jonka mukaan ympäristölautakunta hyväksyi Hannu Mä­ki­sen tekemän muutosesityksen.

 Päätös 

 Ympäristölautakunta kumoaa rakennustarkastajan pur­ku­lu­pa­pää­tök­sen.

 YMPLTK 22.02.2022     

 1598/10.03.00/2021

Rakennustarkastaja myönsi purkamisluvan 18.6.2019. Asikkalan ympäristölautakunta hylkäsi purkamisluvan Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys ry:n valituksen johdosta 3.9.2019. Asikkalan tekninen lautakunta valitti päätöksestä ja hallinto-oikeus kumosi ympäristölautakunnan päätöksen ja palautti asian myöntämistä varten 21.6.2021. Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys valitti hallinto-oikeuden päätöksestä KHO:een, joka pyytää ympäristölautakunnalta lausuntoa.

Ympäristölautakunnan päätöksen perusteluna oli, että A-osa on suojattu sr-2 osayleiskaavamerkinnällä ja rakennus täyttää suojelun edellytykset. Hallinto-oikeus on kumonnut päätöksen.

Rakennustarkastajan päätös ja Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistyksen valitus KHO:lle on oheismateriaalina.

Valmistelija Rakennustarkastaja Tapio Tonteri

 puh. 044 778 0273, sähköposti: etunimi.sukunimi@asikkala.fi

Esittelijä Rakennustarkastaja Tonteri Tapio

Päätösehdotus Katsotaan, että rakennustarkastajan päätös on oikea, sen perustelujen ja ympäristölautakunnan päätöksen 3.9.2019 esittelyn mukaisin perustein. Päätös on perusteltu ja rakennustarkastaja on hallintosäännön (s.73) mukaan ollut oikea viranomainen tekemään päätöksen.

Todetaan Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistyksen valitukseen seuraavaa: Rakennustarkastaja on tehnyt perusteellisen selvityksen yleiskaavan/ inventoinnin suojeluarvoista suhteessa rakennukseen (A-osa). Päätöksessä on selkeästi lueteltu ne kohdat rakennuksesta, jotka eivät vastaa kyseisiä suojeluarvoja. Nuo ovat hyvin pitkälle kaikkien todennettavissa. Rakennustarkastajalla ei välttämättä ole kulttuuriympäristön arvojen asiantuntijuutta kaikilta osin, mutta hänen apunaan on ollut asiantuntijoita, sekä selvityksiä kun rakennusta on selvitetty ja tutkittu.

Asemakaavassa koulun korttelialue on kaavoitettu opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi YO. Kun korttelialue on siihen käyttöön rakennettu ja jatkossakin tullaan siihen käyttöön rakentamaan, niin siltä osin kaavan ei katsottu olevan vanhentunut (MRL 61 §).

Maakuntamuseo on antanut lausunnon, joka perustuu A-osasta tehtyyn inventointiin. Kun rakennus osoittautui tarkemmassa selvityksessä arvojen suhteen toisenlaiseksi kuin inventoinnissa, niin kysymys ei ole kulttuuriympäristön arvojen ja suojelun asiantuntijan lausunnon sivuuttamisesta. Kysymys on silloin tosiasioiden hyväksymisestä.

Pyydetään Korkeinta hallinto-oikeutta ratkaisemaan asia lopullisesti.

 Asian käsittely kokouksessa:

 Esittelijä muutti päätösehdotustaan lisäämällä ehdotukseen lauseen: "Pyydetään Korkeinta hallinto-oikeutta ratkaisemaan asia lopullisesti."

 Päätös 

 Muutettu päätösehdotus hyväksyttiin.

 Heta Ahava poistui kokouksesta pykälän käsittelyn aikana klo 16.02.

YMPLTK 22.11.2022 § 194  

1598/10.03.00/2021  

 Todetaan asian johdosta tehdyt päätökset:

 18.6.2019 rakennustarkastaja myönsi purkamisluvan A-osalle.

3.9.2019 Asikkalan ympäristölautakunta hylkäsi rakennustarkastajan päätöksen Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys ry:n valituksen johdosta. Asikkalan tekninen lautakunta valitti päätöksestä ja hallinto-oikeus kumosi ympäristölautakunnan päätöksen ja palautti asian myöntämistä varten 21.6.2021. Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys valitti hallinto-oikeuden päätöksestä KHO:een, joka päätöksellään 11.10.2022 ei myöntänyt valituslupaa.

Hallinto-oikeuden päätös jää siten voimaan ja ympäristölautakunta käsittelee uudelleen Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistyksen oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan 18.6.2019 myöntämästä purkamisluvasta.

Todettakoon vielä, että Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys ry haki 22.8.2019 Hämeen ELY-keskukselta A-osan suojelua rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) mukaisesti. Hämeen ELY-keskus ei määrännyt päätöksellään 4.2.2021 Vääksyn yhteiskoulun A-osaa suojeltavaksi rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla (498/2010).

Asikkalan kunnanvaltuusto 31.10.2022 päätti äänestyksen jälkeen periaatepäätöksenään varata määrärahan vuoden 2023 talousarvioon Vääksyn Yhteiskoulun A-osan purkukustannuksia varten.

Valmistelija Rakennustarkastaja Tapio Tonteri

 puh. 044 778 0273, sähköposti: etunimi.sukunimi(a)asikkala.fi

Esittelijä Rakennustarkastaja Tonteri Tapio

Päätösehdotus Katsotaan, että rakennustarkastajan päätös on oikea, sen perustelujen ja ympäristölautakunnan päätöksen 3.9.2019 esittelyn mukaisin perustein. Päätös on perusteltu ja rakennustarkastaja on hallintosäännön (s.73) mukaan ollut oikea viranomainen tekemään päätöksen.

Todetaan Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistyksen valitukseen seuraavaa: Rakennustarkastaja on tehnyt perusteellisen selvityksen yleiskaavan/ inventoinnin suojeluarvoista suhteessa rakennukseen (A-osa). Päätöksessä on selkeästi lueteltu ne kohdat rakennuksesta, jotka eivät vastaa kyseisiä suojeluarvoja. Nuo ovat hyvin pitkälle kaikkien todennettavissa. Rakennustarkastajalla ei välttämättä ole kulttuuriympäristön arvojen asiantuntijuutta kaikilta osin, mutta hänen apunaan on ollut asiantuntijoita, sekä selvityksiä, kun rakennusta on selvitetty ja tutkittu. Asemakaavassa koulun korttelialue on kaavoitettu opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi YO. Kun korttelialue on siihen käyttöön rakennettu ja jatkossakin tullaan siihen käyttöön rakentamaan, niin siltä osin kaavan ei katsottu olevan vanhentunut (MRL 61 §). Maakuntamuseo on antanut lausunnon, joka perustuu A-osasta tehtyyn inventointiin. Kun rakennus osoittautui tarkemmassa selvityksessä arvojen suhteen toisenlaiseksi kuin inventoinnissa, niin kysymys ei ole kulttuuriympäristön arvojen ja suojelun asiantuntijan lausunnon sivuuttamisesta. Kysymys on silloin tosiasioiden hyväksymisestä.

Päätös Ehdotus hyväksyttiin.

 Päätös annetaan julkipanon jälkeen.